Tavoitteena kilpailuneutraliteetti ja yhtenäiset lupa- ja valvontakäytännöt

Kilpailu- ja kuluttajaviraston keväällä 2014 julkistama selvitys viranomaiskäytäntöjen yhtenäisyydestä ja kilpailun edistämisestä osoitti, että viranomaisten epäyhtenäiset lupa- ja valvontakäytännöt haittaavat yritysten tuloa sosiaalipalvelualalle ja yritystoiminnan laajentamista.

Epäyhtenäiset käytännöt vääristävät kilpailuolosuhteita ja heikentävät yritysten mahdollisuuksia alentaa kustannuksiaan käyttämällä samaa liiketoimintamallia kaikkialla Suomessa. Säännösten epävarma tulkinta ei tue kasvuyrittäjyyttä tai toimijoiden välistä kilpailuneutraliteettia.

Sosiaali- ja terveysala on yksi kolmesta haasteellisimmiksi todetuista toimialoista rakentamisen ja kaavoituksen sekä ravintola- ja taksialan lisäksi.

Palveluntuottajan on vaikea hallita normiviidakkoa

Sosiaali- ja terveysalalla ohjeistus muuttuu nopeasti ja sen hallitseminen on erityisesti pienille toimijoille raskasta.

Jatkuvien muutosten ja epäyhtenäisten soveltamiskäytäntöjen vuoksi alalla toimii tällä hetkellä useiden eri kriteerien perusteella hyväksyttyjä palveluyksiköitä. Erilaisia käytäntöjä on muun muassa valvontaohjelmissa, rakentamismääräyksissä ja sijoittumissäännöksissä.

Sosiaali- ja terveysalalla yksityinen ja julkinen toimija ovat erilaisessa asemassa muun muassa siksi, että yksityisellä alla noudatetaan lupamenettelyä, jota julkisella sektorilla ei ole lainkaan. Toiminnassa kaikilta palveluntuottajilta edellytetään kuitenkin samaa laatua.

Lupajärjestelmän myötä yksityisen sektorin laatu on kehittynyt varsin kilpailukykyiseksi.

Kustannustehokas palvelu vaatii ennakoitavia olosuhteita

Suomessa tarvitaan esimerkiksi vanhustenhuollossa runsaasti uusia avohoidon paikkoja, jotta strategiset linjaukset laitoshoidon purkamisesta pystytään toteuttamaan. Uusien paikkojen aikaansaamiseksi tarvitaan puolestaan investointeja, joista päättäminen vaatii toimintaympäristön muutosten ennakointia. Yritysten pitäisi pystyä ennakoimaan kohtuullisella tarkkuudella esimerkiksi tulevan toimintaympäristön tuloja ja menoja.

Runsas ja monimutkainen sääntely ei myöskään tue palvelujen kehittämistä asiakas- ja kuluttajalähtöisesti. Hyvä palvelu ja asiakastarpeiden täyttäminen ovat yksityisen sektorin keskeisiä tavoitteita ja elinehtoja.

Kustannusmielessä on tärkeää, että palvelutoimintaa voidaan tuottaa kaikkialla Suomessa samoilla, hyväksi havaituilla toimintamalleilla. Epäyhtenäiset käytännöt voivat johtaa kustannusten perusteettomaan kasvuun, jos jokin toimintamalli sallitaan yhtäällä mutta kielletään toisaalla.

Sosiaalipalvelut rahoitetaan suurelta osin verovaroilla: ylimääräiset ja tarpeettomat kustannukset tulevat viime kädessä kuntien ja asiakkaiden maksettaviksi.


Viimeksi päivitetty: 21.5.2014
Share Button